Hope 1. Let me in or I'll scream

 Ensimmäinen osa. Ei prologia, eli alkaa ihan tästä. HQ-modi käytössä, eli kuvien pitäisi olla hyvälaatuisia korvaamaan tarinan laat eiku ei mitään. Päähenkilöt onkin nopeasti esitetty täällä, mutta siinä ei ole mitään tärkeää, joten voi ihan rauhassa skipata. Nyt tarinan pariin. Kärsikää!!

 Istun vuokra-asuntoni keittiössä kahvikupin kanssa. Aamuaurinko lämmittää ikkunasta selkääni. Tänään olen yksin. Aivan yksin.

Koputus
"Varmasti erehdys" ajattelen. Kenenkään ei pitäisi olla tulossa. "Ei se voi olla kukaan" Luonani ei käy koskaan kukaan. En minä ketään tunnekaan, vaikka kai tässä ajassa jo pitäisi.

 Toinen koputus 
 Tällä kertaa se on vaativampi. En voi enää tuudittautua siihen tunteeseen, että joku on vain erehtynyt ovesta. En halua avata ovea.

 Kolmas koputus
Nyt se alkaa kuulostaa jo siltä, kuin tulija hakkaisi seuraavaksi koko oven rikki. Vastahakoisesti päätän nousta pöydästä ja lähteä avaamaan ovea.

  Minä lähden hipsuttelemaan keittiön poikki. Avaan oven rappukäytävään ja katson eteeni. Ei ketään. Ei yhtään ketään.

Kuulen sivusta naisen äänen. "No johan sinulla kesti". Karhea ja omituisella tavalla tuttukin ääni. Katsahdan ympärilleni ja näen punahiuksisen naisen nojaavan tiiliseinään. Hän jatkaa "Päästä minut sisään". Jähmetyn paikoilleni enkä vastaa.

 Nainen katsoo eteensä ja virnistää. "Päästä minut sisään Katarina" painottaen nimeni joka tavua.

 "Päästä minut sisään tai minä alan huutaa"
Vastahakoisesti avaan hänelle oven.

 Punapää käveleskelee tuttuun tyyliinsä asunnossani. "Kiva kämppä sulla, ei ihan hmm...tyylisesi. Liiankin siistiä"

 "Et näemmä piirrä enää" nainen jatkaa "Eivät näytä sinun tekemiltäsi yhtään" Minua alkaa ärsyttää hänen käytöksensä, mutta en sano mitään.
En vastaa mitään ja lopulta hän kysyy" Ei sinulla sattuisi olemaan tupakkaa?".

 Käännyn katsomaan naista "Ei ole. En polta, tiedoksesi vaan" kivahdan. " Mitä sinä teet täällä? Häivy täältä!"

 Nainen hymähtää happamesti ja toteaa "Älä kehtaa. Näin kyllä röökiaskin pöydällä. Poltat siis vielä? Ei oikein sovi sinun nykyiseen niin, ah niin puhtaaseen olemukseesi"

 "Tosin onhan minulla omatkin. Aina mukana, kuten varmaan muistatkin" Kyllähän minä muistan. Minä muistan sinut kyllä hyvin. En sano sitä ääneen. Ajattelen vain. Minä muistan hänet. Tällä hetkellä tosin vain vihaan hänen kiusoittelevaa ääntään. Sitä ääntä, jota kerran rakastin.

 Punapää kävelee kuin minua ei olisikaan ja rojahtaa sohvalleni. Hän kaivaa laukustaan tupakan ja alkaa sytytellä sitä.

 "Et viitsisi olla polttamatta sisällä" mutisen hänelle sohvan toiselta puolelta.

 "Mitä se nyt sinua on näin yhtäkkiä alkanut riepoa. Vielä muutama vuosi sitten olit niin kapinallinen, että poltit vaikka ja missä. Mikäkin ubercooli kapinallinen anarkisti. Valtio oli niin perseestä ja kytät olivat ihan vitun idiootteja kusipäitä ja mitä viel...".  "Pää kiinni!" melkein huudan "Nyt se pää kiinni".

 "No hyvä on.. Ei tarvitse suuttua. Saanko polttaa? "

 "No ihan rauhassa" mutisen taas ja katsahdan häneen. "Kerro nyt, miksi tulit"

 "Noh, se on aika pitkä tarina." hän sanoo, nojautuu taaksepäin ja imaisee tupakansavua keuhkoihinsa " Sanotaan vaikka näin, että lähdin etsimään sinua, koska no tavallaan kaipasin sinua" Tuli hiljaista. Tupakka palaa hitaasti lyhyemmäksi hänen käsissään.

 En tiedä mitä ajatella. Vuosia on kulunut ja hän on taas täällä. Nainen tumppaa tupakkansa lattiaan ja nousee sohvalta. Minä nousen hänen perässään ja luulen, että hän aikoo lähteä. Hän katsookin minua ja kysyy "Katarina, saanko jäädä yöksi?", en tiedä, miksi suostun.

 Hän hymyilee. Sama hymy. "Kiitos kulta" ja hän suutelee minua. Olen taas lähtöpisteessä.

***********  Neljä vuotta aikaisemmin 

Istuin silloin usein puistossa. Luin siellä kirjojani, mutta se ei ollut se syy. En halunnut olla kotona. Sekään ei tainnut lopulta olla se syy. Puistossa näin usein sitä porukkaa. Porukkaa, jota ihailin. Niin vapaita, niin kapinallisia, niin rohkeita.

He, jotka uskalsivat tehdä mitä vain. He, joita kukaan ei polkenut maahan.

He, johin halusin vielä jonakin päivänä kuulua.
"Voi paska, Hope. Se tulee"

"Hei tyttö. Sinä siinä penkillä. " kuulen jonkun sanovan. "Me ei sitten menty tuonne"

Katsahdan ylöspäin ja näen punahiuksisen raskaasti meikatun nuoren naisen ja hieman narkkaria muistuttavan rastapään tuijottavan minua. Rastatukka on jo lähdössä  ja katsoo hätäisesti ympärilleen. Minä nyökkään ja silmänräpäyksessä molemmat naiset pinkaisevat juoksuun. Kuulen vielä punapään huikkaavan perään kuin muistutukseksi "Tai muuten sinun käy vielä huonosti". Aivan kuin voisin unohtaa.

Pian kuulen miehen juoksevan puuskuttaen luokseni. Tunnistan hänet lähikioskin myyjäksi. Tunnettu vihastaan alueen "nuorisorikollisia" kohtaan. "Näitkö, minne ne vitun varkaat menivät?" mies puuskuttaa ja ymmärrän hänen tarkoittavan niitä kahta naista reput selässä. Mutisen jotakin ujosti ja osoitan aivan päinvastaiseen suuntaan.

Myyjän juostua osoittamaani suuntaan etsimään varkaita, nousen penkiltä ja kiipeän viereiselle muurille. Jään katsomaan siihen suuntaan, johon nämä kaksi naista juoksivat.

Haluaisin olla vielä jonakin päivänä yhtä rohkea kuin he.
"Hei tyttö, kuuroko olet?"

Punapää on istahtanut viereeni. "Kivat housut muuten". Hymyilen vähän.

"Milloinkohan se idiootti tajuaa, että sitä on kusetettu" nainen naurahtaa ja kaivaa tupakkaa laukusta. "Pöllittiin repulliset röökiä ja juotavaa. Taas. Se ei koskaan saa meitä kiinni. Tai no, tänään melkein, kun Laurel kompuroi. ". Nainen vetää taas henkoset tupakastaan "Kiitosta avusta muuten".

"Eipä kestä" vastaan. Katselen naista tupakoimassa ihailen. Hänessä on jotakin karismaattista, tai ainakin tuntuu siltä.

"Haluaisitko juotavaa?" nainen kysyy yllättäen. Häkellyn hetkeksi. Sitten hän hyppää muurilta alas ja kaivaa repustaan pullon, avaa sen ja ojentaa. Hän katsoo minua tiiviisti kun otan ujosti pullon vastaan. 

En halua kieltäytyä, vaikka se olisi ehkä tarkemmin ajatellen ollut todella viisasta.

Pimeys

Välähdys
Ajatukset tuntuvat puuroisilta. Oksettaa. Tajuan kompuroivani jossakin. 

Jalat tuntuvat pettävän pian alta.

Musti katkeaa

Joku nostaa minut ylös ja mutisee jotakin. En kykene liikuttamaan raajojani kunnolla ja kaikki tuntuu omituisen sumealta.

Sitten pimenee uudestaan.
******

Nenääni tulvahtaa hienoinen kosteuden tuntu. Tajuan makaavani sohvalla. Yritän raottaa silmiäni hieman ja ikkunoista paistaa aamuaurinko suoraan silmiini. Pääni tuntuu omituisen raskaalta. En tiedä missä olen.

Yritän nousta ja kaikki tuntuu jotenkin omituisen sumealta. Muistan juoneeni, mutten kai niin paljon. Kai.

"No johan heräsit" kuulen jonkun sanovan huvittuneella äänensävyllä. Käännyn ja näen eilen, kai eilen, tapaamani naisen polttamassa vieressäni. "Missä minä olen, mitä kello on ja mitä helvettiä on tapahtunut?" kysyn häneltä pelonsekaisella äänelläni.

Nainen katsahtaa minuun ja vastaa "Noh, olet Gerryn, et vissin tunne, kämpillä, kello on noin 11 aamulla ja sanotaan vaikka näin, että raahattiin sinut tänne umpikännissä sammuneena Laurelin kanssa. Oliko muuta? "

Ynähdän jotakin vastaukseksi. Melko tyhjentävää. Nainen jatkaa televisiossa pyörivän elokuvan seuraamista. Jostakin syystä minulle ei silloin tullut mieleenkään, että hän ei ole edes nimeään kertonut.

Lysähdän sohvalle ja painan pään polveani vasten. "Mitä minä teen" mutisen hiljaa itsekseni. En tiedä, missä olen. Kotiin minua ei taidetakaan haluta. Jos aiemminkaan, niin vielä vähemmän nyt.

Mitä vittua minä teen?  Tarkoituksenani ei ollut varsinaisesti kysyä sitä keltään, mutta silti kuulen vastauksen.

"Noh, voit sinä kai tännekin jäädä. Et olisi ensimmäinenkään"


Loppulätinä:  
Ensimmäinen osa oli sitten siinä. Ensimmäiseksi tosin kysyn, että mitä pirua kävi kuvien laadulle. BLOGGER!!! Olen ihan varma, että ne näyttivät paremmilta aiemmin. ._.
Noh, itse asiaan. Mitäs mieltä olitte aloituksesta? Kiinnostaako ketään? Mitä ajattelette henkilöistä? Millaisina heitä pidätte? Lavastus? Posejen käyttö? Teksti? Kuvat? Muokkaus? Mitä mieltä olitte mistä tahansa tarinaan liittyvästä? (Enibadi hiör?)
Tarinaan tulee aboutrallaa kymmenen osaa, tosin milloinkas minun ennusteeni ovat olleet paikkaansapitäviä. Tavoitteena semmoinen viikottainen julkaisutahti. Hmm, tuota eipä mulla tainnutkaan olla muuta.

Ps. Ripsienpoistomodi ei muuten edelleenkään toimi syystä X. Korvaavat silmät poistettu ja simeillähän tällä hetkellä kaikilla piilolinssit, koska EA:n defaultit *inhonväristyksiä*. Eli joo, tiedän, että ne EA:n ripset näkyvät sieltä, enkä vastaa mahdollisista silmävaurioista tai traumoista. :D